Hiitolanjoen koskien ennallistaminen

15.8.2019

Blogin kirjoittaja DI Lauri Keskitalo osallistui hankkeen suunnitteluun

Heinäkuun lopulla kuultiin Hiitolanjoelta uutisia: Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö ja Hiitolanjoen Voima pääsivät sopuun kaupoista ja lohennousun estävät viimeisetkin vesivoimalaitokset, Kangaskoski ja Ritakoski siirtyvät säätiön haltuun. Voimalaitokset on tarkoitus lakkauttaa ja niiden kosket ennallistaa. Aiemmin vuonna 2017 virkistysaluesäätiö osti Vantaan Energialta Hiitolanjoen laitoksista keskimmäisen, Lahnasenkosken voimalaitoksen, jolle laadimme lupahakemussuunnitelman voimalaitoksen lakkauttamiseksi ja kosken ennallistamiseksi. Suunnitelma on paraikaa aluehallintoviraston käsittelyssä. Hiitolanjoen hanke on patojen purkamisen kannalta Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen ja jossa hyödyt ovat hyvin selkeät.

Hiitolanjoki – joka tunnetaan myös paikallisesti nimellä Kokkolanjoki – on 53 km pitkä joki, josta 9 km virtaa Suomen puolella Etelä-Karjalan Rautjärvellä ja loput Venäjän puolella laskien lopulta Laatokkaan. Hiitolanjoki on Suomen ainoa joki, jossa esiintyy luonnonvarainen järvilohikanta, Laatokan lohi. Ennen voimalaitosrakentamisen aikakautta lohi ja taimen nousivat Hiitolanjokea aina Juvankoskelle saakka, jossa seitsemän metriä korkea putous pysäytti kalojen vaelluksen. Hiitolanjoen vesistön läntiseen haaraan vaelluskalat nousivat Silamusjokeen ja Silamusjärveen, josta edelleen Torsanjokea pitkin aina Torsanjärviin asti. Nykyisellään vaelluskalat nousevat Kangaskosken voimalaitoksen alapuolelle asti, joka patoineen muodostaa alimman vaellusesteen.

Juvankosken putous ennen voimalaitoksen rakentamista (kuva: UPM-Kymmenenen arkisto)

Tällä hetkellä Hiitolanjoen vesistöalueella on neljä vesivoimalaitosta, joiden teho on yhteensä noin 2,5 MW. Laitoksista alimpana sijaitsee vain vajaan kilometrin päässä rajalta Kangaskosken voimalaitos ja ylimpänä Juvankosken voimalaitos jolla säännöstellään Simpelejärveä. Juvankoski on luonnontilaisenakin ollut varsin jyrkkä putous, josta kala ei ole päässyt nousemaan. Lohikalojen, etenkin Laatokan järvilohen, merkittävimmät Suomen puolella olevat poikastuotantoalueet sijaitsevat Ritakosken ja Juvankosken välissä Hiitolanjokeen laskevan Silamusjoen valuma-alueella. Hiitolanjoen vesistöalueen koskia on kunnostettu varsin mittavasti vuodesta 1999 alkaen. Kaikki Hiitolanjoen pääuoman vapaat kosket on kunnostettu, kuin myös pääosa Silamusjoen ja Torsanjoen koskista.

Hiitolanjoen vesivoimalaitosten sijaintikartta

Viimeiset nousuesteet Venäjän puolelta on poistettu vuonna 2001, ja kaloilla on nykyisin vapaa nousumahdollisuus Suomen puolelle. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen vuonna 2007 tekemien laskelmien mukaan – kun vaelluskalojen nousu Kangaskosken, Lahnasenkosken ja Ritakosken voimalaitosten ohi mahdollistuu – kasvaisi lohen ja taimenen smolttituotantoon soveltuva koskipinta-ala Suomen puolella nykyisestä 0,1 hehtaarista yli 2,75 hehtaariin.

Kangaskosken voimalaitos

Kangaskosken säännöstelypato ja voimalaitoksen yläkanava kuvattuna alavirtaan

Kangaskosken säännöstelypadon alapuolinen vanha koski kuvattuna ylävirtaan. Padon myötä osuudelle on kasvanut vuosikymmenien aikana puusto.

Ritakosken voimalaitoksen säännöstelypato. Voimalaitoksen yläkanava taustalla kasvillisuuden takana.

Ritakosken voimalaitoksen yläkanava, etualalla välppä

Ritakosken voimalaitoksen säännöstelypadon alapuolinen uoma ja voimalaitosrakennus

Maveplan oli suunnittelemassa Lahnasenkosken entisöintiä ja voimalaitoksen lakkauttamista yhteistyössä Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen kanssa. Ensimmäisessä suunnitelmassa tarkoituksena oli purkaa patoa osittain sekä louhia ja pengertää joen itärantaa pitkin kulkeva ja padon ohittava luonnonmukainen kalauoma. Teknisenä haasteena oli kohtalaisen suuri putouskorkeus ja ympäröivän maaston jyrkkyys, jolloin kalauoman linjausta haettiin toimivuuden, maisemallisten tekijöiden ja kustannustehokkuuden yhtälönä. Lisäksi muutostöissä oli huomioitava joen pohjasedimenttiin kertynyt elohopea, jolloin yläpuolisen suvannon vedenpinta ei saisi laskea liikaa, jotta elohopeapitoiset sedimentit eivät lähde liikkeelle suuremmilla virtaamilla. Vaikka Hiitolanjoen pohjasedimenteissä on paikoin merkittäviäkin elohopeapitoisuuksia, elohopean tila on vuosikymmenien aikana vakautunut ja esimerkiksi jokiveden elohopean määrä on turvallisten raja-arvojen sisällä. Elohopeaa ei myöskään ole kertynyt tutkimusten perusteella vaelluskaloihin haitallisia määriä.

Lahnasenkosken voimalaitoksen säännöstelypato ja alapuolinen vanha koskenpohja

Lahnasenkosken voimalaitoksen yläkanavan reunamuuri ja säännöstelypato tulvaluukkuineen

Lahnasenkoski vapaana vuonna 1910 ennen voimalaitoksen rakentamista

Lahnasenkosken suunnitelman toisessa versiossa päädyttiin ratkaisuun, jossa joen poikki kulkeva säännöstelypato puretaan suurilta osin, ja uoma kivetään koskeksi, jolloin myös kosken alkuperäistä luontoarvoa saadaan palautettua. Kosken yläpuolisen vedenpinnan liiallinen lasku estetään rakennettavalla pohjapadolla, jolloin pohjasedimentit eivät lähde yläpuolisesta suvannosta liikkeelle. Kosken kokonaispituudeksi muodostuu tällöin pohjapadolta alavirtaan mittavat 150 metriä.

Iloksemme saimme Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiöltä hiljattain toimeksiannon myös Kangaskosken ja Ritakosken vastaavien ennallistamissuunnitelmien laatimisista. Hiitolanjoen hanke on ollut vireillä vuosikymmeniä lähtien koskikunnostuksista ja kalatievaatimuksista voimalaitoksille, ja epäilemättä suurin kiitos hankkeesta kuuluu kaikille paikallisille, jotka ovat nähneet hankkeen eteen vaivaa ja ajaneet asiaa vuosien saatossa eteenpäin. Harva varmaan takavuosina olisi uskonut, että voimalaitokset tultaisiin itseasiassa lakkauttamaan ja kosket palauttamaan. Olemme kiitollisia saadessamme antaa hankkeelle oman panoksemme.

Lue lisää palvelustamme:
Kalatiet, ohitusuomat ja kalataloudelliset kunnostukset

Lähteet:

https://hiitolanjoki.fi/

Oy Vesirakentaja. Voimaa vedestä 2007. linkki

Yle uutiset 2019. linkki

Yle uutiset 2017. linkki

Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Hiitolanjoen vesistöalueen sähkökoekalastukset 2017 – väliraportti no. 2. linkki

Ota yhteyttä ›