Pohjoista viljaa

5.3.2021

Agronomi Markus Sikkilä

Kolmasosa Suomesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella. Maailman pohjoisin viljaa tuottavaa maa on meidän titteli. Kasvukausi on lyhyt ja ytimekäs. Kasvilajivalikoimaksi on valikoitunut olosuhteiden pakosta pääosin lyhyen kasvukauden viljat sekä nurmet, mutta myös syysviljat menestyvät hyvin. Yhä vaativampia ja tuotoiltaan parempia kasveja otetaan jatkuvasti käyttöön. Esimerkkinä kuminan tuotanto, jossa olemme maailmanluokan tuottajia. Kaikki tämä vaatii pellon vesitaloudelta paljon.

Joskus on hyvä muistella kasvukauden realiteetteja Suomessa. Lämpösummaa kertyy tilastojen mukaan noin 1 200–1500 ºC vrk, kun Ranskassa sitä saadaan kaksinkertainen määrä, yli 2000 ºC vrk. Vuosisadan loppuun mennessä saattaa tuntua, että ollaan Ranskassa, sillä on lämpösummat nousevat Etelä-Euroopan tasolle.

Kasvintuotantomahdollisuudet parantuvat toden teolla, mutta samalla sadanta kasvaa merkittävästi. Sademäärät kasvavat ja erityisesti niiden intensiteetti kasvaa. Hetkittäin voi olla melko märkää. Ei kuitenkaan ennusteta pelkästään märkää tulevaisuutta, vaan myös erittäin kuivaa. Haihdunta ja helteiden mahdollisuus kasvaa korkeiden lämpötilojen vuoksi, ja koemme yhä pahempia kuivuusjaksoja.

Kasvintuotantomahdollisuutemme ovat riippuvaisia salaojituksesta ja peruskuivatuksesta. Pelloille pitää päästä aikaisin keväällä sekä myöhään syksyllä, kun sulantaa ja sadantaa piisaa. Juuri silloin tarvitaan tehokasta pellon kuivatusta. Kasvukaudella vettä tulisi pystyä varastoimaan pellolle kasvien käyttöön, ja säätösalaojitus on oiva apuväline siihen.

Veden tarve kasvintuotannossa on erittäin tärkeää. Kasvukaudella viljat tarvitsevat vettä 100–130 mm yhden tonnin sadon muodostukseen. Vettä saadaan taivaalta kasvukauden aikana yleensä 150–280 mm paikan mukaan. Satoa saadaan muodostettua vain parisen tonnia sademäärien mukaan. Vedestä on siis usein pulaa ja sitä ei saisi hukata kesken kasvukauden. Keskiöön nousee maaperän vedenvarastointikyky sekä kuivatusjärjestelmät. Suomessa ei onneksi kärsitä vesipulasta, kuten vaikkapa Australiassa. Tulevaisuudessa sekin kyllä voi tulla vastaan sadonmuodostuksen kannalta.

Oikein toteutettu ja hyvin huollettu salaojitus tuottaa satoa tasaisesti vuodesta toiseen vaihtelevissa sääolosuhteissa. Suurin osa maamme salaojituksista on kuitenkin tehty jo 40–50 vuotta sitten. Ojituksen uusiminen tai täydentäminen on monin paikoin ajankohtaista. Suurimmat syyt salaojituksen uusimiselle ovat suuret konekannat, maan tiivistyminen tai painuminen ajan myötä. Keski- ja Pohjois-Suomessa salaojituksen toimintaa heikentää merkittävästi ruoste.

Salaojitustarpeen ja kuivatusongelmien selvittäminen ei ole aina helppoa. Apuna voi ja kannattaakin käyttää paikallista asiantuntevaa salaojasuunnittelijaa, joka voi selvittää ojituksen vajaatoiminnan syitä ja mahdollisen salaojitustarpeen yhdessä viljelijän kanssa.

Salaojitus on pitkäikäinen ja merkittävä investointi. Investointi maksaa itsensä takaisin. Salaojayhdistyksen vetämässä PERA -hankkeessa (perusparannukset ja ravinnetase suomalaisessa peltoviljelyssä) on selvitetty esimerkiksi, että ojitukseltaan huonoimmiksi arvioitujen ohralohkojen keskisato oli vuosina 2016-2017 3300 kg/ha, kun taas ojitukseltaan erittäin hyviksi arvioitujen ohralohkojen keskisato oli samoina vuosina 4600 kg/ha. Tästä voidaan laskea helposti parantuneen ojituksen tuoma euromääräinen tuotto tilalle.

Kokenut salaojasuunnittelija osaa ottaa huomioon tilan erityistarpeet, viljeltävän kasvin, kasvikierron ja maaperän ominaisuudet ojaväliä määrittäessä. Suunnittelun lisäksi itse ojitustyö nousee arvoonsa. Kun putkea lähdetään vetämään maahan kartan perusteella, yhteistyön tulee pelata niin salaojateknikon ja urakoitsijan välillä, kuin isännänkin kanssa. Lopputuloksena syntyy toimiva ja pitkäikäinen ojitus.

Tällä hetkellä salaojituksen tukitasot ovat hyvät ja ne kannustavat ojittamaan. Salaojituksen tuki on 35 % ja säätösalaojitukseen 40 % hyväksyttävistä kustannuksista. Salaojitus maksaa yleensä noin 3000–4500 € hehtaarilta. Peruskuivatushankkeita ei sovi unohtaa, sillä ne mahdollistavat salaojien toiminnan. Peruskuivatushankkeiden tukitaso on 40 % kustannuksista. Tukea voi saada myös valtaojien putkitukseen 40 %, esimerkiksi lohkojen yhdistämisessä vähintään kahden tilan hankkeessa.

Hiiliviljely on asia josta nyt puhutaan. Useissa hankkeissa mitataan hiilen sitoutumista peltoon, ja rivi aktiivitiloja on lähtenytkin kokeilemaan hiiliviljelyä. Kaikki kivet tullaan kääntämään, jotta hiilipäästöiset pellot saadaan muuttumaan hiilinieluiksi. Vielä parempaa on luvassa, jos hiilensidonnasta maksetaan tulevaisuuden viljelijöille.

Ojamiehenä minulla on yksinkertainen vastaus: pistetään heikkotuottoisten peltojen kuivatus kuntoon ja veden säätömahdollisuudet joka paikkaan. Kyllä ympäristö kiittää ja viljelijä suurta satoa niittää.

Peltoaukea

Ota yhteyttä ›